Ylityö 2026 – korotusprosentit, lisätyö ja sunnuntaityö

Suomessa ylityön korotusprosentit ovat laissa, mutta laki antaa kansalliselle työehtosopimukselle oikeuden sopia niistä toisin. Tässä käymme läpi, mitä 20 § sanoo, miten ylityö eroaa lisätyöstä ja milloin korotus on 50 ja milloin 100 prosenttia.

Ylityö ja lisätyö ovat eri asioita

Työaikalaki 872/2019 erottaa toisistaan ylityön ja lisätyön, ja ero ratkaisee, saako työstä korotusta lainkaan. Ylityötä on työ, joka ylittää lain mukaisen säännöllisen enimmäistyöajan. Lisätyötä on työ, joka ylittää sovitun säännöllisen työajan mutta pysyy lain salliman enimmäistyöajan sisällä.

Tämä ero näkyy suoraan 20 §:n ensimmäisessä momentissa: lisätyöstä on maksettava vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Laki ei siis vaadi lisätyöstä minkäänlaista korotusprosenttia. Jos teet osa-aikatyötä ja sinut kutsutaan ylimääräiselle vuorolle, joka ei ylitä lain mukaista enimmäistyöaikaa, kyse on lähtökohtaisesti lisätyöstä.

Lisätyön teettäminen ei myöskään ole yhtä vapaata kuin ylityön. Sitä saa teettää vain, jos työntekijä antaa siihen suostumuksensa, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Työntekijällä on lisäksi oikeus perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sama ylimääräinen tunti voi olla joko lisätyötä tai ylityötä riippuen siitä, missä kohtaa työvuoroluetteloa ja lain enimmäisrajaa liikutaan. Siksi oma työvuoroluettelo ja sovittu säännöllinen työaika ovat ne kaksi asiaa, joita kannattaa verrata, ennen kuin laskee korotusta.

Korotus 50 prosentista 100 prosenttiin

Vuorokautisen ylityön korotus porrastuu. Lain 20 §:n toinen momentti sanoo, että kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta on maksettava 50 prosentilla ja niitä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Porras lasketaan siis jokaisen työpäivän ylityön alusta, ei koko viikon ylityön alusta.

Viikoittaisen ylityön korotus ei porrastu samalla tavalla. Saman momentin mukaan viikoittaisesta ylityöstä on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka – yhtä suuri korotus riippumatta siitä, kuinka monta tuntia ylitystä kertyy.

Tavallisessa yleistyöajassa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa, ja viikoittaista ylityötä työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä. Järjestys on tärkeä: ensin lasketaan päiväkohtainen ylitys, ja vasta sen jälkeen katsotaan, jääkö viikkotasolla ylitettävää.

Sovitun säännöllisen työajan ollessa 40 tuntia lyhyempi, esimerkiksi 37,5 tuntia, työvuoroluetteloon merkittyä säännöllistä työaikaa koskeva ylimääräinen työ on lisätyötä siihen asti, että 40 tunnin viikkoraja ylittyy. Vasta sen jälkeen puhutaan viikoittaisesta ylityöstä.

Jaksotyössä ensimmäiset 12 tai 18 tuntia

Jaksotyössä korotus porrastuu jaksokohtaisesti. Jos työ on jatkunut koko kahden viikon ajanjakson, 12 ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan 50 prosentilla ja sitä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on jatkunut koko kolmen viikon ajanjakson, vastaava raja on 18 ensimmäistä ylityötuntia.

Jaksotyötä ei saa järjestää vapaasti. Säännöllinen työaika voidaan 7 §:n mukaan järjestää jaksotyöksi vain tietyillä aloilla – muun muassa turvallisuus-, vartiointi- ja liikenteen ohjaustehtävissä, pelastustoimessa, tietyissä viestintä- ja postitehtävissä, pääosin vuorokauden ympäri toimivissa sosiaali-, terveys- ja eläinlääkäripalveluissa sekä majoitus-, ravitsemis- ja kulttuuripalveluissa. Jaksotyössä säännöllinen työaika on kolmen viikon ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon ajanjaksona enintään 80 tuntia.

Jos jakso keskeytyy sen vuoksi, että työsuhde päättyy tai työntekijä ei ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan erikseen, kuinka monta tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä ajanjaksona ylittää kahdeksan tuntia työhön käytettyinä vuorokausina. Tämän tuntimäärän kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta maksetaan 50 prosenttia ja seuraavilta 100 prosenttia.

Sunnuntaityö on aina 100 prosenttia

Sunnuntaityön korotus ei porrastu eikä riipu ylityöstä. Lain 20 §:n viides momentti on yksiselitteinen: sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Sama koskee kansallisena juhlapäivänä tehtävää työtä.

Sunnuntaityötä ei saa teettää vapaasti. Lain 17 §:n mukaan sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos siitä on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä on antanut siihen suostumuksensa. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä.

Momentin viimeinen virke on se, joka usein unohdetaan: jos tehty työ on samalla ylityötä, siitä on suoritettava myös toisen ja kolmannen momentin mukaan määräytyvä ylityökorvaus – mutta se lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Sunnuntaiylityössä on siis kaksi eri korotusta, jotka lasketaan samasta korottamattomasta peruspalkasta, ei toinen toisensa päälle.

Työehtosopimus voi sopia toisin – tarkista oma sopimuksesi

Tässä on tämän oppaan tärkein varaus. Työaikalain 34 §:n toinen momentti antaa kansallisille työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksille oikeuden sopia työehtosopimuksessa toisin siitä, mitä laissa säädetään. Kohdassa 7 luetellaan nimenomaisesti 20 § eli lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettava korvaus.

Korotusprosentit 50, 100 ja 50 ovat siis lain mukaisia oletusprosentteja, eivät lupaus siitä, mitä sinulle maksetaan. Alakohtainen työehtosopimus voi määrätä toisin, ja usein se tekeekin niin. Tämä on sama rakenne kuin Ruotsin semesterlagenissa, jossa keskusjärjestöjen sopimukset voivat poiketa laista.

Saman pykälän muut kohdat antavat työehtosopimukselle oikeuden poiketa myös monesta muusta: varallaolosta, yötyön enimmäistyöajasta, liukuvan työajan rajoista, sunnuntaityön suostumuksesta ja 18 §:n mukaisen enimmäistyöajan tasoittumisjakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen – ja teknisistä tai työn järjestämiseen liittyvistä syistä enintään 12 kuukauteen.

Käytännön ohje on yksinkertainen: etsi oman alasi työehtosopimus ja katso, mitä siinä sanotaan ylityökorvauksesta. Jos sopimuksessa on asiasta määräys, se menee lain oletusprosentin edelle. Jos ei ole, sovelletaan työaikalain 20 §:ää.

Tavallinen työaika ja enimmäistyöaika

Korotusprosenttien taustalla ovat työajan rajat. Yleistyöajassa säännöllinen työaika on 5 §:n mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.

Ylityön määrää rajoittaa lisäksi 18 §:n enimmäistyöaika. Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika ei puolestaan saa kalenteriviikon aikana ylittää 60 tuntia. Tasoittumisjakson pituutta voidaan pidentää työehtosopimuksella, kuten edellä todettiin.

Hätätyö on oma lukunsa. Sitä saa 19 §:n mukaan teettää vain, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen tai hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön vaarantumiseen, ja enintään kahden viikon ajan. Hätätyön päätyttyä työaika on tasoitettava enimmäismäärään ja työntekijälle on annettava korvaava lepoaika.

Mitä luvut eivät kerro

Luvut perustuvat työaikalakiin 872/2019 ja sen 20 §:ään. Korotusprosentit 50 ja 100 ovat lain mukaisia oletusprosentteja, mutta kansallinen työehtosopimus voi 34 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla sopia niistä toisin – tarkista siis aina oma työehtosopimuksesi. Lisätyöstä ei ole laissa säädettyä korotusta, vaan siitä on maksettava vähintään sovitun työajan palkkaa vastaava korvaus. Ylityökorvaus on veronalaista tuloa. Luvut eivät ole ennuste siitä, mitä juuri sinä saat, ja ne on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi ennen oman palkkalaskelmasi tarkistamista.

Emme anna euromääräistä esimerkkiä emmekä taulukkoa alakohtaisista korotusprosenteista, koska ne vaihtelevat työehtosopimuksittain. Sen sijaan kerromme, mikä on lain oletus ja mikä voi poiketa siitä – se on se raja, jonka jälkeen oma sopimus ratkaisee.

Ota esille oma palkkalaskelmasi ja laske yhden ylityöpäivän korotus käsin: kaksi ensimmäistä tuntia 50 prosentilla ja loput 100 prosentilla korotetusta tuntipalkasta. Jos summa ei täsmää, kysy ensin työehtosopimuksesta ja sen jälkeen palkanlaskennasta.

Usein kysytyt kysymykset

Lue lisää

• Osa-aikatyö – näin nettopalkkasi muuttuu

  Osa-aikatyö laskee bruttopalkkaa, mutta nettopalkka laskee vähemmän kuin uskoisi.

• Näin lasket palkan verojen jälkeen

  Vaihe vaiheelta bruttopalkasta nettopalkkaan.

• Sairauspäiväraha 2026 – 300 arkipäivää, omavastuu ja vähimmäismäärä

  Kela maksaa sairauspäivärahaa enintään 300 arkipäivältä.

Lähde: Työaikalaki 872/2019. Päivitetty: 2026-10-13.